Partiota ympäri maailmaa: Partiotoiminnan historiaa ja kehitystä - kliffa2018.fi

Partiota on kutsuttu ”1900-luvun suurimmaksi liikkeeksi” ja ”yhteiskunnan viidenneksi pilariksi”. Se on pojille ja tytöille suunnattu vapaaehtoinen, kasvatuksellinen ohjelma, joka rohkaisee heitä auttamaan muita, kehittymään yksilöinä ja kasvamaan vastuullisiksi aikuisiksi. Partiotoiminta sai alkunsa nuorisotoiminnasta, jossa korostettiin myös kansalaisuutta ja henkilökohtaista kasvua. Ohjelmat suunniteltiin ulkoilmaihmisiltä lainattujen periaatteiden pohjalta – erityisesti niissä korostettiin johtamistaitoja, itseluottamusta, rohkeutta, rehellisyyttä, uskollisuutta ja sinnikkyyttä – jotta nuoret kehittyisivät luonteensa puolesta ja tulisivat paremmiksi kansalaisiksi. Nykyään partio-ohjelmissa on yli 45 miljoonaa jäsentä 215 maassa. Mutta miten pääsimme tänne? Miten liike sai alkunsa? Tutustutaanpa partiotoiminnan historiaan eri puolilla maailmaa!

1900 – Partioliikkeen alku

Partioliike sai alkunsa Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 1907, kun Robert Baden-Powell, Britannian armeijan kenraaliluutnantti, kirjoitti pojille kirjan ulkoilutaidoista, kuten kompassin käytöstä ja tulen sytyttämisestä ilman tulitikkuja. Kirjan nimi oli ”Scouting for Boys”, ja se osoittautui hyvin suosituksi. Pian Baden-Powellia alettiin pyytää pitämään luentoja pojille ja partiojohtajille. Baden-Powell oli ollut mukana kehittämässä ensimmäistä sotilaallista partio-ohjelmaa Afrikassa vuonna 1896. Partiotoiminta perustui periaatteeseen, jonka mukaan ”partiolainen” oli tarkkailuun ja tiedusteluun koulutettu henkilö. Baden-Powell päätti mukauttaa sotilaspartiolaisten idean poikien järjestön perustamiseen. Hän halusi saada pojat pois 1900-luvun alun yhä kaupungistuneemmasta, sisätiloissa ja keinotekoisessa ympäristössä elävästä elämäntavasta. Hänen uuden järjestönsä oli määrä korostaa henkilökohtaisten ominaisuuksien, kuten aloitteellisuuden, itseluottamuksen ja kekseliäisyyden merkitystä.

Partiolaisten ensimmäinen maailmankonferenssi

Vuonna 1911 Baden-Powell järjesti ensimmäisen maailman partiojamboreen Philco-Ford Saco-Me-Ha-Ha Lodge -hotellissa Yhdysvalloissa yhteistyössä vuonna 1910 perustetun Amerikan partiolaisten (myöhemmin: Boy Scouts of America eli BSA) kanssa. Jamboreen menestyksen myötä Baden-Powell päätti perustaa kansainvälisen järjestön partiolaisille. Baden-Powell kirjoitti siskolleen, brittiläiselle suffragetille ja partiotyttöliikkeen perustajalle Agnes Baden-Powellille, ja he suunnittelivat yhdessä maailman partiolaisten ja partiopartiolaisten ensimmäisen maailmankonferenssin, joka pidettiin Browning Hallissa Lontoossa vuonna 1920.

Image Source: FreeImages‍

Partiolaisten toinen maailmankonferenssi

Maailman partiolaisten ja maailman oppaiden toinen maailmankonferenssi pidettiin Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (UNESCO) päämajassa Pariisissa vuonna 1934. Konferenssia isännöivät Ranskan Guides de France ja Ranskan Scouts de France, ja siihen osallistui yli 1 000 edustajaa eri puolilta maailmaa. Konferenssissa perustettiin partioliikkeen maailmanjärjestö (World Organisation of the Scout Movement, WOSM) ja partiotyttöjen maailmanjärjestö (World Association of Girl Guides and Girl Scouts, WAGGGS). WOSM koostuu kansallisista partio-organisaatioista ja jäsenistä, jotka ovat 7-25-vuotiaita poikia ja tyttöjä. WAGGGS koostuu kansallisista partio-organisaatioista ja jäsenistä, jotka ovat 10-22-vuotiaita tyttöjä.

1946 – Kolmas partiolaisten maailmankonferenssi

Yhdistynyt kuningaskunta isännöi kolmatta partiolaisten maailmankonferenssia vuonna 1946 toisen maailmansodan jälkimainingeissa. Konferenssissa virkamiehet päättivät, että oli liian aikaista järjestää suuri kansainvälinen konferenssi, ja sen sijaan pienempiä kokouksia pidettäisiin eri puolilla maailmaa. Baden-Powell kuoli vuonna 1941, minkä jälkeen hänen seuraajakseen tuli hänen poikansa, kenraalimajuri Sir John Baden-Powell. Kolmannen maailmankonferenssin aikana Sir John muutti virallisesti järjestön nimen The Boy Scouts Associationiksi ja lehden nimen The Scoutiksi.

1957 – Neljäs partiolaisten maailmankonferenssi.

Neljäs partiolaisten maailmankonferenssi pidettiin vuonna 1957 Philco-Ford Saco-Me-Ha-Ha-Lodgessa Yhdysvalloissa, samassa paikassa kuin ensimmäinen konferenssi. Konferenssin isäntinä toimivat BSA ja WAGGGS. WOSM:ää ei ollut kutsuttu. Konferenssin aikana hyväksyttiin kolmas maailmanpartiolaisen tunnus. Tunnuksen suunnitteli yhdysvaltalainen taiteilija Norman Rockwell, joka oli suunnitellut ensimmäisen partiokirjan kannen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun WOSM:n konferenssi pidettiin toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Konferenssiin osallistui yli 4000 edustajaa yli 100 maasta.

Päätelmät

Partioliike on maailman suurin vapaaehtoinen nuorisojärjestö. Vuonna 1974 partiolaisten maailmankonferenssi hyväksyi ”Partiolaisten perusperiaatteet”, jotka muodostavat perustan partiolaisten koulutus- ja kehittämistoiminnalle. Kun eräs toimittaja kysyi Baden-Powellilta, mikä on elämän tärkein asia, hän vastasi: ”Se, mitä käytetään elämän parantamiseen, on kaikkein arvokkainta.” Baden-Powell sanoi: ”Pojan kolme suurta hyvettä ovat siisteys, täsmällisyys ja uteliaisuus.” Kun partioliike juhlii satavuotisjuhlaansa, voimme kysyä itseltämme: ”Mitä voimme tehdä nyt parantaaksemme maailmaa”? Meidän on oltava uteliaita oppiaksemme uusia asioita ja ymmärtääksemme muita kulttuureja. Meidän on oltava uteliaita ymmärtämään ympäristöä, jossa elämme, ja uteliaita naapureitamme ja muita kohtaan. Käyttäkäämme näitä hyveitä paremman maailman luomiseen ja juhlistakaamme partiota sen satavuotisjuhlavuonna!